STM on julkaissut syyskuun lopulla Minna Lohtanderin, Timo Siiran ja Elina Laukan toimesta luonnoksen Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuurista 2.0. Eri tahojen roolista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi käydään keskusteluja niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla. Luonnos kokonaisarkkitehtuurista on tässä murroksessa tärkeä ja rakentaa yhteistä näkemystä ja arkkitehtuuria hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tiedonhallinnan sekä digitaalisten palvelujen kehittämiseksi. Se on kunnianhimoinen, monialainen ja välttämätön hanke – mutta yksi näkökulma kaipaa vielä vahvempaa ääntä: järjestöjen ja niiden tuottaman kokemustiedon rooli hyvinvointijohtamisessa.
Kokemustieto tuo inhimillisen tason tiedolla johtamiseen! Julkisen sektorin tietovarannot, mittarit ja tilastot antavat tärkeää tietoa väestön hyvinvoinnista. Ne kertovat, mitä on tapahtunut – mutta eivät aina miksi. Sen sijaan järjestöissä syntyy päivittäin valtava määrä kokemustietoa – ihmisten omia havaintoja, arjen tuntemuksia ja yhteisöjen näkemyksiä siitä, mikä tukee hyvinvointia ja missä ovat arjen kipupisteet. Tämä tieto on usein ensimmäinen signaali siitä, että jokin ilmiö on muuttumassa: yksinäisyys lisääntyy, osallisuus heikkenee tai palvelujen saavutettavuus kärsii. Kun tämä tieto saadaan mukaan hyvinvointijohtamisen rakenteisiin, päätöksenteko voi olla paitsi tietopohjaista, myös ihmislähtöistä ja ennakoivaa.
Kokonaisarkkitehtuuria tarvitaan myös kolmannelle sektorille
Luonnoksessa Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuuriksi tunnistetaan monisektorisen yhteistyön merkitys ja järjestöt mainitaan tärkeinä kumppaneina. Kuitenkin käytännön rakenteet – kuten tiedonvaihdon mallit, vaikuttamisroolit ja vastuut – ovat vasta muotoutumassa.
Jotta kolmannen sektorin osaaminen ja kokemus eivät jäisi marginaaliin, tarvitaan:
- Selkeät osallistumisen rakenteet: järjestöjen tulee olla mukana tiedolla johtamisen suunnittelussa ja päätöksenteossa.
- Yhteen toimiva tietojärjestelmäarkkitehtuuri: järjestöjen tuottamat digipalvelut, sovellukset ja tietovarannot on voitava liittää kansallisiin tietoalustoihin.
- Tiedon omistajuuden turvaaminen: järjestöissä syntyvän tiedon hallinta ja hyödyntäminen on säilyttävä järjestöjen ja niiden omistamien yhtiöiden käsissä.
- Tukea ja resursseja digikyvykkyyksien kehittämiseen, jotta järjestöt voivat osallistua yhdenvertaisesti tietojohtamisen prosesseihin.
Miksi kokemustieto on kriittinen osa hyvinvointijohtamista?
Hyvinvointijohtamisen tavoitteena on siirtää painopistettä korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn. Tämä ei onnistu ilman ymmärrystä arjen todellisuudesta – siitä, mitä ihmiset kokevat ja millaisia haasteita he kohtaavat ennen kuin ongelmat kasvattavat tarpeita raskaammista palveluista.
Järjestöjen keräämä tieto on silta arjen ja päätöksenteon välillä. Se auttaa tunnistamaan riskitekijöitä ja ilmiöitä varhaisessa vaiheessa sekä kohdentamaan resursseja oikeisiin asioihin. Kokemustiedon perusteella voidaan arvioida toimien vaikuttavuutta ja vahvistaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Kun järjestöjen keräämä tieto yhdistetään julkisen sektorin dataan, syntyy tarkempi ja inhimillisempi kuva hyvinvoinnista – ei vain numeroina, vaan merkityksinä.
Digitaalinen alusta järjestöjen tiedolle – investointi hyvinvointiin
Kokemustiedon hyödyntämisen suurin haaste on sen hajanaisuus. Tietoa kertyy eri järjestöissä ja paikallisissa yhteisöissä, eri muodoissa ja eri alustoilla. Ratkaisu tähän voisi olla keskitetty digitaalinen alusta, joka kokoaa järjestöissä syntyvän tiedon yhteen, analysoi sen ja tekee siitä hyödynnettävää päätöksenteon tueksi. Tällaisella alustalla voitaisiin hyödyntää tekoälyä ja älykästä analytiikkaa, jotta tietomassoista saadaan nopeasti esiin olennaiset havainnot.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuurissa korostetaan yhteen toimivaa, käyttäjälähtöistä ja tietoon perustuvaa ekosysteemiä. Jotta kunnianhimoinen visio toteutuu, on huolehdittava siitä, että järjestöillä on selkeät ja turvalliset rajapinnat tietojen vaihtoon, pysyvät yhteistyörakenteet sekä rahoitus pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Lainsäädännön ja tietojärjestelmäarkkitehtuurin tulisi tunnistaa järjestöjen asema paitsi hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyökumppaneina, myös itsenäisinä tiedontuottajina ja kokemustiedosta kumpuavien yhteiskunnallisten innovaatioiden kehittäjinä.
Kokemustieto on avain kestävään hyvinvointiin
Järjestöjen tuottama tieto ei ole vain täydentävää dataa – se on usein ratkaiseva tekijä siinä, että ihminen saa apua ajoissa. Kun kokemustieto liitetään osaksi hyvinvointijohtamisen kokonaisuutta, palvelujärjestelmästä tulee älykkäämpi, osallistavampi ja vaikuttavampi.
Luonnos Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuurista on tärkeä keskustelun avaus. Se tarjoaa mahdollisuuksia ja yhteisen rakenteen, mutta sen onnistuminen mitataan siinä, kuinka hyvin inhimillinen tieto, arjen ääni ja yhteisöjen kokemus kytkeytyvät osaksi kansallista, alueellista ja paikallista tiedonhallintaa, digitaalisten palvelujen kehittämistä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa.
Hyvinvointijohtamisen tulevaisuus ei rakennu vain tilastotiedolla ja raporteilla – siihen tarvitaan myös yhteistä ymmärrystä vahvistavaa kokemustietoa ja yhdessä tekemistä. Sellaisen tulevaisuuden rakentamisessa myös Sociala haluaa olla mukana!
Luonnos Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuurista 2.0.
Luonnosta voi kommentoida 20.10.2025 mennessä.
