Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on monella mittarilla menestystarina. Meillä on laadukkaita palveluja, joiden pitäisi taata kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvään ja arvokkaaseen elämään. Silti moni jää ulkopuolelle. Ekskluusio näkyy syrjäytymisenä, yksinäisyytenä ja kokemuksena siitä, ettei kuulu mihinkään.
Juuri tässä kohtaa, jo vuosisatojen ajan, järjestöillä on ollut korvaamaton merkitys. Ne edustavat, tukevat ja puolustavat ryhmiä, joiden ääni ei muuten kantaisi. Järjestöt luovat matalan kynnyksen toimintoja ja yhteisöjä, joita julkinen sektori tai kaupalliset toimijat eivät tarjoa. Ilman niitä moni kuntouttava ryhmä, vertaistuki tai arkea helpottava toiminto jäisi toteutumatta.
Ihminen ilmiön keskiössä
Järjestöjen tukemat ihmiset ovat usein erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden keskiössä. Työelämäprofessori Mika Niemelän (Oulun yliopisto) mukaan ilmiöt kehittyvät monin eri tavoin: äkillisesti ja näkyvästi tai hiljalleen kasautuen pienistä muutoksista. Useimmiten taustalla ei ole yhtä juurisyytä, vaan monimutkainen kehityskulku, jossa erilaiset polut ja tapahtumat kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi lasten syrjäytyminen ei johdu yhdestä tekijästä, vaan sosiaalisten, taloudellisten ja perhetilanteiden kerrostumisesta.
Koska ilmiöt ovat monimutkaisia, eivät niiden aiheuttamien ongelmien ratkaisut synny yksinkertaisilla toimenpiteillä ja pelkän viranomaisvastuun ja byrokratian ohjauksessa. Ratkaisut löytyvät arjen konteksteissa, yhteisöissä ja palveluissa, jotka on muotoiltu ihmisten todellisia tarpeita kuunnellen. Kokemukset osoittavat, että vaikuttavimmat ratkaisut haavoittuvassa asemassa olevien ja paljon palveluita tarvitsevien tueksi syntyvät verkostoissa, joissa viranomaiset, järjestöt ja vapaaehtoiset toimivat yhdessä.
Tästä huolimatta, vaikka pahoinvointi, huono-osaisuus, syrjäytyminen ja yksinäisyys lisääntyvät, sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat joutuneet osallistumaan valtiontalouden tasapainottamiseen. Sote-järjestöiltä leikataan tällä hallituskaudella yli kolmannes vuoden 2024 avustustasoon verrattuna, ja ensi viikolla hallituksen budjettiriihessä päätetään mahdollisista uusista leikkauksista. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa, sillä järjestöjen toiminta on sekä vaikuttavaa että kustannustehokasta.
Järjestöissä tunnetaan ihmisten tarinat
Järjestöjen roolia ja rahoitusta arvioitaessa on tärkeää muistaa, että hyvinvointiyhteiskunta ei koostu vain julkisista palveluista. Se on myös yhteisöjä, joissa ihmiset voivat osallistua, saada vertaistukea ja kokea olevansa osa jotakin suurempaa. Järjestöt rakentavat siltoja sinne, missä hallinnolliset rajapinnat estäisivät etenemisen. Järjestöissä tunnetaan ihmisten tarinat, ja juuri tätä kokemustietoa hyödyntämällä voidaan tehdä yhteiskuntaa kuormittavat ilmiöt näkyviksi ja ymmärrettäviksi. Yhteisen ymmärryksen pohjalta on mahdollista kehittää yhdessä viranomaisten, järjestöjen ja yritysten kanssa ratkaisuja, jotka ovat yhtä aikaa vaikuttavia, kustannustehokkaita, ihmislähtöisiä ja kohdennettuja.
Järjestöjen on toki jatkuvasti arvioitava toiminnan vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Niiden on uudistuttava ja kehityttävä, jotta ne luovat muuttuvaan toimintaympäristöön uusia, tarkoituksenmukaisia toimintoja ja palveluja. Järjestöjen on kyettävä pitämään huolta siitä, ettei kukaan jää arjen ongelmien kanssa yksin. Hyvinvointiyhteiskunnan todellinen vahvuus syntyy hyvinvointialueiden ja paikallisten järjestöjen kumppanuuksista sekä rohkeudestamme nojata kansalaisyhteiskuntaan.
Siksi järjestöjen rooli on tänään tärkeämpi kuin koskaan.
